Rasti seinään! Mä putosin sukkiksen kyydistä. :o) Kolme vuotta mä osasin varoa ja tiesin sen metkut. Nyt onnistui yllättämään mut niin totaalisesti, että kerkesin ajatella vaan, että:"Hups!"

Sukkiksella kaksi päivää lomaa takana. Kauhean tuulinen päivä. Tämä olisi jo itsessään yhdistelmä jolloin osaisin olla enemmän varuillani ja olinkin. Mutta mä vielä lyhensin jalustimet, jolloin mun pohjekin oli eri kohdassa ja rouva tuntui sitäkin säpsyvän. Mutta ei tämä riitä. Mä menin fiksuna tyttönä mettätielle jolla ei olla talven aikana päästy käymäänkään. Siellä sitten laukkasin pienen pätkän ja kun tie oli päättymässä ja aloin hidastamaan niin sukkis pelästy jotakin ja veti yhtäkkiä kaasun pohjaan ja häipyi vasemmalle. Tää on niin normaalia, että itekkin hämmästyin miten tässä näin pääsi käymään, mutta niin mä vaan jatkoin matkaani. Niska ja olkapää edellä tantereeseen. Ei sattunut onneksi, kun oli pehmeä metsätie. Nyt alkaa kyllä paikat jo jumittamaan buranasta huolimatta...

Sukkis paineli häntä tötteröllä peltoa pitkin ja kömmittyäni ylös maasta sen näin painelevan jo pitkällä. Huusin siinä sitten vaan hoooo... ja ihme tapahtui. Sukkis pysähtyi kuin seinään ja jäi sinne pellon keskelle odottamaan, että mami pelastaa. Toinen ihan eksys melkein. Ja ihan hädissään vielä, kun äiti hylkäs tollei yhtäkkiä :o)

Talutin sen sieltä pellolta pois ja käveltiin vähän turvallisemmalle alueelle. Sitten hyppäsin selkään ja jatkettiin reissu töltillä loppuun asti.

Kotiin päästyäni lähdin hakemaan lasta tarhasta ja näin hirven lähellä. Mietinkin, että olikohan tulossa sieltä mettätieltä sekin. Jokatapauksessa taisin saada lievän (?) aivotärähdyksen, kun alkoi oksettamaan ja huippaamaan autossa. Ei olis kyllä eka kerta. Ja isännän sanoin, ei kyllä viimeinenkään...