Jes! Vihdoinkin kauheet ällöt helteet on ohi. Ja jos mun mielipidettä kysytään niin lopullisesti, toivottavasti. Vihdoinkin tuntuu, että pystyy hengittämään. On sen varran painostavaa ollut.

Ja hyviä uutisia on se, että koira sai pennut. (Toinen syntyi kuolleena ja toinen liian pienenä. Nyt viikon tehohoidon jälkeen se on ottanut elämästä kiinni). Se tarkoittaa sitä, että mä voin taas ratsastaa. Menin toissailtana ja tein tosi pitkän maastolenkin. Kävelin itsekkin välillä ja annoin sukkiksen syödä ruohoa. Siitä se sai uutta puhtia ja jaksettiin takas kotiinkin.

Löydettiin siis ihan mieletöntä mettätietä, jossa saa mennä niin kovaa, kuin haluaa. Ketään ei kulje ja jos kulkee ni sen näkee. Tiellä on pitkiä suorapätkiä. Oli kuitenkin sen verran kuuma ilma, että oltiin molemmat ihan nuutuneita. Sukkis sai kylmän suihkun lenkin jälkeen. Ja niin myös minä :o)

Eilen illalla sitten menin vielä 21.30 maastoon . Sukkis oli sen oloinenkin, että tähän aikaan pitäisi nukkua, koska metsissä kulkee öisin petoja... Jep.

Töltti oli puhdasta ja reipasta. Unohdin samantien työtöltin. Rouva näki niitä petoja ja niitä piti juosta karkuun. Eli vauhtia riitti. Noh, mun suunnitelma olikin mennä lyhyt reipas lenkki. Tänään voisin yrittää sitä vähän hitaampaa tölttiäkin...

Tilasin uudet kuolaimet. Niihin saa ihan kevyen vipuvarren, jolla toivon olevan pikkasen rauhoittava vaikutus. Saa nähdä. Ainakin ne maksaa omaisuuden. Toivottavasti toimiikin.

Kuva neríasta hankaamassa itteään äitiinsä. Se on aivan kypsä paarmoihin ja olenkin erittäin tyytyväinen tähän viileämpään säähän.

Ja tämä kaveri tuli taas takaisin auttamaan paarmasodassa: