Kovasti olen yrittänyt tänne päästä kertomaan viikonlopun kisoista, mutta tökkii tökkii. En ole saanut blogia auki.

Mutta itse aiheeseen. Sunnuntaina olin Jalkurin kisoissa Riihimäen raviradalla. Kisa"baana" oli rakennettu katsomon eteen ja siinä oli tarkoitus mennä pehkupaalien välistä ja kääntyä, eli suoralla mentiin. Sanovat, että pitäisi radalla käydä, että saa pisteitä. Ihme touhua, eikös se riitä, että siellä toisessa päässä meni hyvin lämmittelyt ;o)

Lämmittelin takasuoralla. Kaikki meni hyvin, kunnes mentiin raviradalla kohtaan jossa alkaa mainoskyltit. Se oli siihen stoppi. Ravirata on aika leveä, mutta ei päästy edes toista reunaa pitkin niitten kylttien ohi. Enempiä ajattelematta otin ja käänsin hevosen pois. Treenasin sitten niin, että aina niitten kylttien alussa käänsin takasin päin. Näin jälkeenpäin on hyvä sanoa, että "fiksuveto".

Meidän vuoron tullessa lähestyttiin tuota suoraa. Tarkoitus oli, että just ennen niitä paaleja heitän sitten raipan kädestä (se kun ei ole gaedingakeppneissä sallittu). Noh, ei me päästy lähelle edes niitä aloituspaaleja. Puhumattakaan, että oltais jotain askellajeja esitetty ja menty kääntymään vielä niitten paalien väliin.

Suunnitelmissa oli, että menen työtöltillä ensin ja lisätyllä takas. No me mentiin askel töks, askel töks... Eli pysähdyttiin pörisemään niitä hemmetin paaleja. Ei puhettakaan töltistä tai edes käynnistä. Takasin päin lisättyä tölttiä. Joo, no tölttäs se varmaan 10 metriä ja sit taas pöristiin ja ihmeteltiin. No siinä vaiheessa multa meni plasmat sekaisin. En muistanut enää yhtään mitään. Mun piti ottaa ravi sitten kolmannelle suoralle, mutta hevonen meni askel töks, askel töks...

Meinasin hypätä selästä ja alkaa ite tölttäämään siellä radalla!

No neljännen suoran (eli takaspäin) otin laukan. No laukkas se, hirveesti pisti hanttiin ja kiemurteli, ettei tarttis laukata sinne paalien luokse.

Viimeset kaksi suoraa meni jo rennommin. Menin töltillä ensin (joka meni kiemurellen ja taistellen) ja viimesenä sitten otin käynnin. Käynti oli jännittynyttä ja pysähteli se siinäkin parikertaa, mutta saatiin me keskiarvon pisteet käynnistä ja lisätystä töltistä. Jotain hyvää edes :D

Pisteet: käynti 7,5/ravi 5,5/hidas töltti 6,0/lisätty töltti 7,5/laukka 7,3/muoto 7,3/eteenpäinpyrkimys 7,2=6,98

Mä en käsitä näitä pisteitä. Tuomari oli hyvällä tuulella. Miten voi eteen pyrkimyksestä saada enemmän kuin 5, kun hevosta pitää työntää radalla eteenpäin. Mä suunnittelin, että menen jalkurkeppniin. Hannu olis voinut taluttaa mut sen radan läpi. Se olisi ollut ainoa mahdollisuus saada kiukkupjärse sen radan läpi kunnialla. :o)

Me oltiin viimesiä, mutta saatiin palkinnoksi digitaalinen keittiövaaka. (koiranpentuja on tuolla mallilla tosi helppo punnita, joten tuli oikeesti tarpeeseen) Kiitos siitä, se lohdutti, koska mua harmitti. Mä osasin varautua, että tamma joka kiertää tiellä olevan kävyn metsän kautta. Saattaa hermostua totaalisesti niistä törpöistä ja paaleista. Ja näinhän siinä kävi.

Hauskaa oli kuitenkin ja ihan hyvä kokemuksena. Mä opin, että ne aivot on pidettävä mukana vaikka tuleekin "tilanne päälle". En saa mennä lukkoon, vaan jatkaa suoritus loppuun asti niillä mitä jäljellä on. 

Saattaa hepparouva siirtyä piakkoin siitokseen ja kilpaillaan sitten järkevämmällä tyttärellään ;o) Ellei joku hullu halua ostaa pois koko tammaa. Mä ostan jonkun mummoponin, minkä kanssa ei tarvi miettiä käpyjä tai maanjäristyksiä... Eikä kyllä sitten kilpailujakaan...