Vihdoinkin piiiiitkän odottelun jälkeen sain fridurille satulan. Tulihan sitä kokeiltuakin. Mentiin metsään lenkille. Fridur pelästyi perään osunutta oksaa ja loikkas metrin sivulle. Justiinsa oli ollut ukkoskuuro, joten savinen maa oli ihan liukas. Poika liukastui ja meikäläinen lensi selästä kuperkeikalla. Yritin pitää ohjista kiinni (tai ohjat piti mun sormesta kiinni, vieläkin kipeenä), mutta olihan se irroitettava, kun kipu oli kauhee. Eipä tuo pitkälle lähtenyt. Pelästyi raukka hirveesti ja jäi viereen seisomaan. Rauhoittelin sitä hetken ja annoin syödä ruohoa. Laskin, että kaikki sormet on tallella ja kipusin selkään. Vähän jännitettiin, mutta loppumatka meni ihan mallikkaasti. Mentiin jopa ravia lyhyissä pätkissä, eikä pojalle tullut edes hiki! On se vaan ihana!

Koko perhe koossa! :o)