A-pu-va! Kisat on lauantaina ja mulle iskee taas ja jälleenkerran paniikki. Se sama "ei me olla valmiita" paniikki. Olenkohan mä koskaan valmis... en.

Ratsastus on todella mielenkiintoinen laji. Tuossa taas yks päivä mietin, että myyn koko ponin pois ja ostan jonkun ruunan. Ei aina jaksais tapella. No tyttö sitten luki mun ajatuksia ja on taas pari päivää kulkenut oikein hyvin. Tänään otti täysin puhtaan lisätyn töltin. Tuota kun saisi lisää ja pidemmän matkan.

Kuinkakohan kauan tarvii treenata, että lisätty töltti on lisättyä ja pysyy semmoisena? Miten sen saa treenattua? Ei kai me voida viikko tolkulla harjoitella lisäyksiä? Tai no, voidaanhan me. Mitäköhän mä taas ajattelin.

Mä tahtoisin sen lisätyn töltin pysyvän vauhdikkaana ja puhtaana, mutta mä en nyt oikein tiedä miksi se ei pysy semmosena kuin muutama kymmen metriä. Sukkis rikkoo askeleet ja sit taas mennään passia melkeen. Mitä mä teen väärin?

Kuinka kauan voin pistää hevosen nuoruuden, kokemattomuuden ja hieman heikon kunnon piikkiin. Minkä ikäisenä hevosen täytyisi pysyä lisätyssä töltissä pitkän matkan? Vaadinko mä liikaa vai liian vähän? Tässäpä olisikin taas keskustelunaihe valmentajan kanssa.

Säät lämpenee ja nyt pystyy tykittää tuolla tiellä. Talvella ei kovaa päästy, kuin syvässä hangessa. Tiet oli kivikovat ja liukkaat. Tosi ihanaa kun kesä tulee ja aurinko paistaa ja linnut laulaa ja terassi on valmis ja voin ottaa kuohuvaa ja istua auringossa ja ja ja... Joopa joo, mielikuvitusmaailmassa ehkä ;o)