Tänään kävi kengittäjä. Laittoi sokkadísille hokkikengät. Kai se on vaan uskottava, että ilman ei enää kauaa pärjää. Hokkikengät ja nää pikkupakkaset kertoo, että kohta on talvi. Mun lempi vuodenaika! Pirun kylmä joo, mutta tiiättekö ei yhtään paarmaa! :o)

Ihanaa kun voi ratsastaa mettäteillä miettimättä, kuinka monta ökkömönkiäistä saa kaivaa tukasta ja housuista ja rintsikoista... Kyllä! Rintsikoista! Ja ei mitä tahansa vaan ah, niin ihania hirvikärpäsiä.

Eikö olekkin mahdottoman söpö? Arvatkaa miltä tuntuu, kun ratsastat kauniilla ilmalla ja sitten tämmöisen multihysteerisen ötökkäkammoisen niskaan rapsahtaa tuommoinen. Usko pois sen kyllä tietää milloin se on hirvari joka sun niskaas napsahti. Uuuhh...

Mutta nyt on kylmä, eikä yhtään hirvaria, eikä paarmaa, eikä hyttystä, eikä mäkäräistä! JEE! Ainoastaan aseet tanassa kulkevia isäntiä oransseissa pyhäpuvuissaan... ;o)

Iloisempiin aiheisiin. Nerían karsinasta löytyi aamulla ehjiä kokonaisia lantakasoja. Ei ripulia. Tehobaktia annoin eilen ja tänään vielä. Auttoi heti. Tai sitten auttoi se psyllium... Mistäs mä nyt sit tiedän, kumpi oikeesti oli se joka auttoi?

Sain myös tehtyä valmennussuunnitelman, joka pitää sinne katselmukseen viedä lauantaina. Pikkasen jännittää. En edes tiedä miksi. Onneksi tänään tulleessa kirjeessä oli tieto, että ratsastan kaverin kanssa samaanaikaan. Voidaan sitten psyykata toisiamme. Tai hysteerisoida. Sen mä ainakin osaan...