Kiitos rakkaalle valmentajalleni, nyt mä sen tajusin... Eilen mentiin aivan mielettömän upeeta ja vauhdikasta lisättyätölttiä peltotiellä. Sai taas raaputtaa kärpäsiä hampaista loppuillan :o) . Mieletön tunne, kun tajuaa onnistuneensa! Ensimmäinen kerta, kun sain sukkiksen menemään niin puhtaasti ja niin kovaa. Laukattiin vielä perään kaupan päälle. Kylläpä tuli hyvä mieli.

Sukkiksella oli kaksi päivää lomaa, koska mä odotan, että lady (mun westie) saa pennut, kaksoset. No ei saanut. Ei saanut vielä viime yönäkään. Nyt mennään jo yliajalla ja se ei ole hyvä juttu. Jokatapauksessa, koska pentuja ei kuulunut, niin lähdin eilen illalla ratsastamaan. Sukkiksella oli taas virtaa vaikka pienen kylän tarpeisiin.

Noh, matkalla sitten huomattiin, että kanervat oli saanut kukkia pintaansa ja metsässä oli kauniita liiloja kanervoja. Niitä oli jopa kasvanut tien viereen. Tiedättehän, ne pieniä mustia hevosia syöviä kasveja? Jep, se oli 2m sivuloikka ja kauhee pörinä päälle. Siihen oli aivan yhtäkkiä yllättäen tullut kukkasia! Meidän reitille! Kehtasivatkin...

Onneks tällä kertaa ei enää ollut tiellä niitä tappajakäpyjä. Tai niitä nyrkin kokoisia lammiko... Anteeks, SUONsilmiä jotka imasee pieniä mustia tammoja kitusiinsa. Se olis ollut viimeinen pisara. Kuten naapurin isäntä fillarilla peltotiellä vastaan tullessaan...