Lumet sulaa, hyvä hyvä... :o)

Sukkiksella oli sitten vähän pidempi loma takana. Ihan oli suunnittelematon, mutta niinhän elämä yleensä on.

Tänään menin sitten ratsastaa ja ajattelin sen olevan taas oikea "riemuretki" näitten vapaitten jälkeen. Hämmästyin aikalailla, kun hevonen oli ihan reipas eikä oikeastaan säikkynyt ja stressannut mitään. Pari kertaa se lähti, kuin "telkkä pöntöstä", mutta aika äkkiä pysähtyi ja rentoutui heti, eikä jäänyt jännittämään.

Oikeastaan muutos oli varmaan siinä, että tietoisesti pidin itseni TODELLA rentona. Mä olen kiinnittänyt hirveesti huomiota noihin ratsastajan rauhoittaviin signaaleihin. Itseasiassa olen lukenut varmaan kaiken mahdollisen (ja mahdottomankin) maastakäsittelyyn liittyvän kirjan. Ennen olen mennyt mututuntumalla, mutta nyt tämän rouvan kanssa olen joutunut ihan uusien mysteerien teille, niin pakkohan se oli alkaa miettii muutosta.

Hauskinta (tai varmaan surullista) on se, että koiria kohtelen jokaista yksilönä ja jokainen ottaa erillaiset käskyt vastaan. Joitain käsketään, joitain rukoillaan. Hevoset on mennyt aina samalla kaavalla, kaikki hevoset. Se kaava ei vaan toimi sukkikselle. On pikkasen herkempi tyyppi, kuin edelliset hevoset. (Tosin mulla on ollutkin vain noita oreja ja ruunia tässä välissä).

Nojaa. Pikkasen on mun refleksit vielä hitaat, mutta pikkuhiljaa... Parissa äkkilähdössä huomasin seisovani jalustimilla ja ohjat korvissa. Äkkiä pers satulaan ja kädet alas. Hevonen rauhoittui myös. Onnea on se, että tajuan sen virheen. Enkä jatka samalla kaavalla.

Aluevalmennus peruttiin, joten siitä ei ole raporttia.

Viikko kisoihin. Kääk! :o)