Niin missä se kevät on? Aamu uutisissa sanoivat että parinkymmenen vuoden keskilämpötila ollut -3 astetta. No aamulla täällä meillä oli -14 astetta :o) Tää on aivan mahtava talvisää! Aurinkoa, pakkasta ja lunta. Sitä lunti tulikin noin 30cm täällä meillä päin sitten lisää. Mua ällöttää noi tiet. Ei meillä pysy autokaan tiellä. Arvaa vaan menenkö ponin kanssa tonne tielle...

Itseasiassa tänään sitten menin. Lunta tuli sopivasti tohon jään päälle ja sehän tekee siitä petollisen, mutta lämmin päivä sulatti lumen ton jään päälle ja pakkasyö tartutti sen lumen siihen jäähän. Joten oikein loistavasti päästiin menemään. Kunhan ei menty auton jälkiin missä se lumi oli jo pois ja jää esillä.

Tässä onkin ollut miettimistä, että missä voi ratsastaa, kun tielle ei uskalla mennä. Tuossa pellolla menin ja tein ympyrän. Semmosen perusympyrän. Kooltaan juoksutusympyrää vastaava tai vähän isompi. Ajattelin, että nyt on hyvä treenata laukan nostoja, kun lunta on niin paljon, ettei poni jaksa pitkälle juosta. Joopa joo...

Treeni onnistui itseasiassa paremmin kuin osasin kuvitella. En osannut kuvitellakaan, että minä osaisin tuolle jotain opettaa. Mutta niin  me vaan sitkeesti nostettiin laukkaa. Molempiin suuntiin harjoiteltiin niin kauan, että laukka lähti pehmeästi ja oikeata laukkaa aina suuntaansa. Taas olisi kärpäsiä saanut hampaista raaputtaa, jos olis kesä :o) Olinko vähän tyytyväinen itteeni, olinko? olin... :D

Seuraavana päivänä lähdin sitten tonkimaan mettiä. Käveltiin mettätietä ja rämmittiin metiköissä. Kumman hiki tuli vaikka vain käveltiin. Oltiin molemmat puhki ja hiestä märkiä. Oli kyllä kivaa. Ennen en ole uskaltanut mennä, kun rouva on pelästynyt niitä käpyjäkin ja mä olen aatellut, että se on henki pois jos se saa metsässä jonkun sätkyn. (Täällä meidän metsissä on hemmetisti isoja kiviä).

Laukkaharjoitukset oli jäänyt rouvalle hyvin päähän. Eilen menin taas mettätiellä. Oli tullut sitä lunta, joten uskalsin mennä kokeilemaan. Siellä olikin jonkun toisen ratsukon jäljet ja mentiin niitä pitkin. Mentiin oikeastaan töltillä koko reissu. Kokeilin sitten raviakin ja mulla hipaisi pohje pikkasen normaalia taaemmas ja tiiättekö! Sukkis nosti laukan. Ihan samantien, pehmeästi. Aivan ihana. Mun oli pakko rutistaa toista ja suukotella. Olin niin onnellinen. Vahinkohan se oli multa, mutta ei se hevonen sitä tiennyt. Ei lähtenyt säntäämään tms. Vaan nosti todella pehmeästi laukan. IKINÄ se ei ole laukannut niin nätisti. Jotain mäkin osaan näköjään tehdä. Opetin sen laukkaamaan. Tai no, nostamaan laukan kunnolla. Laukatahan nuo osaavat kyllä ihan itekseekin...

Lauantaina on kisat. Mä olen yllätys yllätys taas kipeenä. Ei mikään uutinen kylläkään... Kisojen suurin tavoite on saada poni radalle ja näyttää askellajit. Olishan se kiva saada pisteitäkin.

Eniten mua harmittaa nyt, kun aluevalmennus jäi väliin. Olin varannut paikan Jenninkin kurssilta, mutta jouduin nyt sen perumaan, kun on tuo tuomarikoulutus samana päivänä. Tarvii pyytää omalta valmentajalta aikaa mulle. Josko hän sitten vaikka kerkeisi katella mun perään.

Tässä vähän kevätkuvia kaksikosta

Alla: Mun tulevaisuuden toivoni... :D (hönö ;o) )