Tänään oltiin sukkiksen kanssa Ypäjän radalla treenaamassa kisoja varten. Ikäväkseni huomasin paikan päällä, että sukkiksella oli kiima alkanut. Se vei aika paljon meidän esityksestä ja sukkis olikin tahmea kuin puoliksi pureksiltu sisupastilli...

Sain kuitenkin hyviä vinkkejä taas ja me päästiin jopa oikeeta laukkaa. Se oli jo riemuvoitto, joten kyllä se vi**tus muuttui iltapäivästä jo hymyksi.

Aina ei voi onnistua ja niinkuin olin suunnitellut, niin tämä vuosi tutustaan ratoihin ja haetaan luontevaa olemista baanoilla. Meillä kun ei tuota omaa ole, missä saisi harjoitella... En mä kyllä ihan näin tahmeeta harjoitusvuotta olisi kyllä halunnut. Mut hei, elämä on...

Sitä paitsi treeneissä oli 3 oria mukana joitten päivää me varmaan pilattiin myös. :o) Raukat.

Torstaina olevat kisat ahdistaa jo nyt. Mua niin kauheesti ärsyttää, etten saa olla yksin radalla nelikäynnissä. Toisaalta se saattaa meitä helpottaakkin. Mene ja tiedä. Kokeilla sitäkin tarvii.

Nyt otan itteäni niskasta kiinni ja otan ton ponin hallintaani jotta torstain kisat ei mene penkin alle kiiman takia. Toivotaan, että kiima on ohi silloin ;o)