Viikonloppuna oli issikoiden SM-kisat. Käytiin isännän kanssa katsomassa lauantaina 5-käynnin karsinta ja osan b-finaaleista. Vettä tuli välillä, mutta me uhmattiin sitä ja ukkospilveä ja lähdettiin moottoripyörällä. Ihania hevosia! Isäntäkin ilahtui nähdessään oripojan jota suunniteltiin meidän pikku neríalle. Katteli hurmioituneena ja kysyi, että eikö voitais molemmat astuttaa sillä. Sanoin, että älähän intoile odota, kun näet mun toisen vaihtoehton!

Joo, eli pieni suunnittelun poikanen olisi, että laitettais molemmat tammat ens kesänä tiineeksi. Mä mietin kyllä sitä, että sokkadis olisi sitten poissa kisakäytöstä puoltoista vuotta ja se ei kyllä sovi mun suunnitelmaan. Toisaalta varsoista olisi seuraa toisilleen...

EN mä tiedä. Nería ainakin astutetaan. Jos hyvä tuuri käy ja saadaan varmistettua varsalauma sen varsalle, niin sitten ei tarvi sokkadísia käyttää. Vaan saan kilpailla sillä. Mutta on tässä nyt vuosi aikaa katsoa, että edistyykö sokkadís ja minä vai jätettäänkö tamma jalostukseen ja alan sitten kouluttaa neríaa.

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Sokkadis sai maanantaina uudet kengät. Niitä sitten tänään kokeilin ja hyvin näytti toimivan :o) .Eilen olin viisaudenhampaan poistossa ja perkuleesti se vaan leukaa juilii. Kaivoivat sitä luusta irti ja joutuivat ikenen halkasemaan. Nyt on sitten ärsyttäviä tikkejä suussa. Sanoi se tohtori, ettei mitään asiaa ole ratsastamaan pariin päivään. On kyllä semmoset tropit kipuun, että en varmaan huomais, vaikka ratsastaisin ilman hevosta. Näky sekin olisi...

Jokatapauksessa hyvin se tölttäs ja mä tykkään, mutta jotain siitä nyt puuttuu. Onko liian kuuma? Onko kenties kiima aluillaan? (no on! Kisoistahan on jo 3 viikkoa ja sillon oli viimeks kiima...). Varasin kuitenkin tunnin ensi viikolle. Tarkoitus olisi siellä säännöllisesti käydä nyt sitten syksyn ajan. Sitäpaitsi Jalkurin kisat on n. 6 viikon päästä. Sinne mennään. Helppoon luokkaan meinaan ilmoittautua. Turhaan mä maksan vuoden alue ym. maksuja, kun kisoja on pari hassuu jäljellä, eikä meistä ole vielä vastukseksi b-ryhmään.

Kävin tänään vielä katsomassa neríaa laitumella. On se kyllä kaunistunut kesän myötä. Laitumella oli myös pieni varsa! Se oli niin pieni, että kun sen emä ravasi ja pikkunen laukkasi perässä, niin sen pää vilkkui heinän seasta aina välillä. Voi että! Ei varmaan suloisempaa näkyä ole olemassa!