No enpä ole kerennyt päivittelemään ollenkaan. Kiireisenä on pitänyt kahdet pennut. Labbikseni ariel sai pentuja, ne on nyt 4 viikkoa ja donna-nöffi teki ihanat 5 pentua reilu viikko sitten. Kaikki aika on mennyt niitä hoitaessa. Mutta olenhan mä kerennyt toki hevostellakkin. Ihme superihminen...
Aloitetaan tölttiklinikasta josta piti antaa raporttia. Se oli tosi kiva tapahtuma. Hienosti järjestetty ja paljon asiantuntijoita mukana. Olisi sinne enemmänkin katsojia mahtunut. Harmi, että olen näin köyhä, olisi meinaan islanninvieraiden myyntituotteet vaihtanut kotia ihan mielellään. Talvea odotellessa olisi kaappiin mahtunut ratsastushaalari.
Itse klinikka oli tosi mielenkiintoinen. Varsinkin seurata muiden ratsastusta ja kuunnella samalla oppia. Itse sain opettajakseni nuoren naisen, jonka nimeä en tähän hätään muista (lukee varmasti tuolla alempana esittelyssä). Hänen oppiin voisin mennä uudestaankin. Annoinkin palautetta, että mä varaan paikan heti ennakkoon, jos ikinä tuon naisen saatte kuumaan kurssittamaan.
Oma ratsastus oli ihan jees. Tulin myöhässä enkä kerennyt siinä mitään totuttelemaan katsomoon tms. Mutta hyvillä opeilla saatiin hevonen rennoksi ja mä olin ihan äimän käkenä, että vaikka paikalle on raahattu kymmenittäin tuoleja maneesiin ja katsojia oli paljon niin rouva heppa rentoutui. Itse en ollut lähelläkään rentoa. Jännitti niin maan perhanasti kaikki katsojat. Kisoissa tuommoiset unohtuu, mutta tämä oli niin lähityöskentelyä ja opettaja selitti kokoajan katsomolle mitä tapahtuu. No mutta selvittiin kunnialla, eikä sukkiskaan välittänyt tuoleista tai katsojista tuon taivaallista. Onneksi ollaan käyty tuolla maneesilla usein niin oli tuttu paikka.
Hyvät neuvot taas sain ja kotona niitä on ollut kiva toteuttaa. Hyvin on mennyt. Katsotaan kuin kauan...
Lauantaina olisi jälleen kerran ollut aluevalmennus. Tällä kertaa jäin pois "possunuhan" takia. Siis mulla ei ollut possunuhaa vaan jumaliste otin rokotteen sitä vastaan. Ikävä vaan, että sain aikamoiset sivuoireet. Aamulla ei ollut enää kurkku turvoksissa ja hirveetä kuumetta, mutta meinasin pyörtyä pariin otteeseen ja lysähdin maahan. Isäntä siinä tuumas, että meinaatko oikeesti ajaa ponin kanssa valmennukseen. Toisen lysähtämisen jälkeen totesin, että ei, en meinaa.
Sunnuntaina ratsastettavat saivat talvikengät jalkoihinsa. Jopa Brella, joka rakastaa maastoilua ja kovaa vauhtia. Siinä kinnerpatit paukkuu, kun vanharouva näyttää nuorille miten mennään ;o) On se vaan kiva. Ihme kotkotuksia sillä välillä on, mutta eikös tammoilla yleinsä. Nerían se on pistänyt tossun alle. Tekee kakaralle ihan hyvää saada mummolta piiskaa. Äitinsä kun ei raaski.
Kommentit