Kolmas päivä ilman kipuja, joten otin ja lähdin ratsastamaan. Kiva lenkki oli. Sukkis oli asiallinen suurimman osan matkasta. Yhdessä pelottavassa paikassa päätti kyntää peltoa. Taas...

Ilman kantapainoja mentiin ja mä jo meinasin peljästyä, kun jalat nousi vaan töltissä. Hemmetti soikoon, mulla on ihana hevonen! Huh huh, en mie oon näin hyvää koskaan saanut. Vaikka itse kehunkin niin olen kyllä syystäkin ylpeä. Miljoonannen kerran sanon, että sokkadís on mun elämäni hevonen. Mitäköhän tuosta varsasta tulee?

Pikkasen harmittaa, kun justiinsa olin saanut sille hyvin lihaa selkään, niin nyt ne oli kuihtunut ihan olemattomiin. :o( 2 viikkoa mennyt ihan perseelleen tän mun sairastelun takia. Pääsen tietokonekuviin 9.6 ja todella toivon, että syy löytyisi silloin. Aikauhee, ku ottaa päähän. Mutta ei auta murehtia, tulen vaan uudestaan kipeeksi. Se on vaan alettava reenaamaan uudestaan. Onneks tuo mamma ei huonommaksi mene loman takia. Nytkin jaksoi hyvin kantaa itseään, kun otin löysin ohjin tölttipätkiä. Välillä otin pienen pidätteen ulko-ohjalla, mutta muuten kantoi itsensä kunnialla loppuun asti. Oot sä vaan ihana hevonen.  Pus pus... :o)