Mä olen ihan orpo ilman hevosia. Tytöt voi hyvin Annikalla ja käyttäytyvät kuulemma kiltisti.

Eilen näin listan ratsukoista jotka tulevat jalostusnäyttelyyn ja kyllä sydän sykähti, kun näin omat murut listalla. Se on tosi jännä paikka viedä ne näyttelyyn. Varsinkin kun toinen on oma kasvatti. Kääk!

Piti vielä satulasta puhua. Mä tilasin reilu puoli vuotta sitten mittatilaussatulan joka oli tosi hyvä. Nyt vain puolivuotta myöhemmin se satula oli täysin sopimaton ja hevosella selkä kipee.

Säännöllinen valmentautuminen ja ratsastus on polttanut läskiä hevoselta niin paljon, että satula joka oli tilatessa oikein sopiva, olikin aivan liian iso "keikkuva hattu" hevoselle nyt. Ei ihme, että istuminen alkoi tuntua hankalalta tuolla satulalla.

Olinhan varautunut siihen, että satulaa pitää alun jälkeen varmaan topata yms, mutta se että siitä olikin tullut täysin epäsopiva oli yllätys. En ollut edes huomannut koko asiaa. Onneksi satulan myyjällä on tarvikkeet joilla satulaa saadaan muokattua. Satulaa kavennettiin reilusti ja se riitti! Satula uppos selkään, kuin kuuma veitsi voihin. Ei tarvitse ostaa uutta satulaa jos hevosen yleiskunto paranee näinkin radikaalisti.

Nyt satula ja hevonen voivat hyvin ja toivottavasti selkä saa lepoa, kun ei ole enää epäsopivaa satulaa. Mä tyhmä kun ihmettelin, että mihin tän hevosen selkälihakset on hävinnyt. No kipeen satulan mukaan tietty.

On ihan hyvä huomata tämäkin asia, että täysin sopiva, hevoselle rakennettu satula saattaa puolessa vuodessa jäädä isoksi tai pieneksi. Onneksi lähellä on mahdollisuus satulan muokkaukseen. Ja kun hevonenkin oli paikalla valmiiksi niin satulan kaventaminen ja sovittaminen kävi käden käänteessä. Ja halvalla! :o)

Pari kesäkuvaa pahimpaan ikävään...