Siis super onnellinen! :o)

Nymmä sen tajusin. Mä olen pelännyt ottaa ohjilla kunnolla kiinni. Aina ajatellut, että teen hevosesta kovasuisen tai pilaan sen vaan lopullisesti "repimällä" suusta. Aloin kuitenkin ajattelemaan, että jotain on tehtävä, ettei me aina voida näin ratsastaa. Valmentajakin sanonu aina, että uskalla kokeilla. Samaa sanoi Jennikin, että uskalla kokeilla. No mä vähän kokeilin.

Ensin se sattui. Mua sattui sormiin, reisiin ja vatsalihaksiin. (Hauksieen ei sattunut, kun ne on nääs reenattu ;D heh heh...) Siis ihan hillittömästi! Ajattelinkin jo, että ei ratsastus VOI sattua näin paljon. En kuitenkaan heti luovuttanut vaan kokeilin. Näin mua on opetettu, en ole tehnyt. Nyt kokeilen.

Mentiin ensin 2km käyntiä. Käveltiin ja tein niinku oli opetettu. Puks! Sokkadís pamautti pään alas ja kaula kaarella. Mä hämmennyin siitä, mutta muistin myödätä heti. (Se oli tarkoituskin, ensin käynnillä ja heti myötäys kun jotain tapahtuu.) No jatkettiin ja aina kun sokkadis nosti pään, laitoin sille painetta. Puks! Sen pää meni alas. Siinä vaiheessa aloin jo naureskelemaan, että ei oo totta. Mun kiukkupjärse on pää alhaalla. Ei oo todellista! Se ei ikinä ennen ole suostunut laskemaan nenäänsä. Laski kerran niin alas, että luulin sen lyövän nokkansa polviinsa :o)

Eilen oli sitten lomaa ja tänään kun menin ratsastamaan, ajattelin, ettei se ehkä muista. Olin väärässä :o) Heti haki kaula kaarella kuolaimelle. Voin sanoa, että olin pikkasen onnellinen.

Lenkin lopussa otin vielä löysin ohjin ravia. Se mentiin normaalisti avoimessa muodossa. Mietin siinä sitten, että hevosessa on vielä virtaa, että kokeilen vielä tätä. Aloin pikkusen nykimään toista ohjaa siinä ravissa. Puks! Sukkis veti kaulan kaarelle ja ravasi! Ensin meinasi pysähtyä, mutta annoin sitkeesti pohkeita. Mä halusin kokeilla, että voiko se toimia myös ravissa, kun toimii käynnissä. Ja se toimi!

Pääsin kotiin ja talliin. Laitoin sukkiksen kuntoon, loimi niskaan ja ulos syömään. Sit multa pääs taas itku... Mä olin vallan liikuttunut, että oltiin opittu taas uus juttu, yhdessä. :o)

Koko illan tässä mietin, että mitä mä tein eritavalla. Mikä siinä on, ettei aikasemmin ollut tätä tehnyt, ei vaikka kuin yritin. Peruuteltiin sillon kerran ojiinkin, mutta hän ei myödännyt. Mutta mä keksin sen syyn. MÄ istuin rentona. Mä pakotin itteni istumaan kunnolla. Istuin rentona, en jännittänyt, en pelännyt. Ja tadaa, kattokaa tulos!

Se oli peiliin katsomisen paikka. Selvisin siitä kunnialla. Olen niin onnellinen.