Ei mulla mitään asiaa oikeastaan ollut. Tänään sukkis oli taas yhtä ihana. Miksei kaikki asiat vois mennä näin helposti AINA. No jaa, justiinsa kun olin päässyt nautiskeluasteelle, niin pakka hajos. Metässä oli mörköjä. Kauheita pelottavia mörköjä. Meil meni jalat ihan sekasin ja pää ihan sekasin ja sit vaan pöristiin ja tuhistiin. On tää vaarallinen tää maailma... 

Olisitte nähnyt miten ison askeleen hevonen voi ottaa tarvittaessa. Tiellä oli 2 pienen pientä vesilammikkoa. KAKSI! Ekan yli oltais päästy kunnialla, mut se toinen heti perään oli liikaa. Tahtia rikkomatta sukkis otti maailman pisimmän tölttiaskelen ja meni molempien länttien ylitse. :D Siis ei voinu ku nauraa. Voi pientä tamma raukkaa, kun on tää maailma pelottava paikka.

Mitenköhän tuo pärjää isossa maailmassa, kun suuntaamme Helatorstaina Ypäjälle. Siellä on kauheesti kaikkea toimintaa. Tosin ihan jees se oli kyllä viimeksikin. Tosin silloin oli kiima ja se vaan huuteli baanalla, että miiieeeeheeett tääänneeee... yritä siinä herätellä toisen kiinnostusta, kun ympärillä juoksi vaikka mitä oria. Nyt sitten nähdään kuin meidän käy. Pikkasen jännittäis. Niinkuin aina.