Ajattelin nyt sitten alkaa harjoittelemaan oikein kunnolla kokoomisia ja väistöjä. Niissä tuntuu olevan mulla lyhyt pinna. Aluksi avut oli todella epäselvät ja sokkadís hyppi pystyyn. Tajusin sitten rauhoittua ja aloittaa alusta selvemmillä avuilla. Väistöt alkoivat sujumaan. Kauaa en sitä tehnyt, etten tapa yhteityökykyä kokonaan. Pikkuhiljaa hyvä tulee, tässäkin asiassa.

Otin kokoovia harjoituksia. Mentiin työtölttiä, pysähdys, peruutus ja työtölttiä. Tällä tavalla menin pari kilometriä. Sitten rennommassa temmossa tölttiä ja lopuksi reipasta ravia ja pyrähdys reippaassa laukassa. Käyntiä menen tästä lähtien myös eritavalla. Ei enää löntystelyä. Se vie eteen ajattelun hevoselta ja se tappaa eteenpyrkimyksen.

Olen lukenut ihan hulluna. Opin isoja asioita liike-energiasta ja sen ylläpidosta. Toimii... :o)

Tunnen olevani pikkulapsi karkkikaupassa. Kun saa tikkarin, niin joka kerta tahtoo isomman ja paremman makuisen. Kai meistä joskus ihan hyviä tulee. 5 vuoden tähtäimellä haluaisin olla jo paljonkin parempi.

P.s. selkäkipu on hellittänyt pikkasen. Eilen oli pakko pitää vapaa päivä vielä. Maanantaina tyttö ratsasti hevosen. Hauskinta olikin, että tajusin kurssilta soittaa kotiin, että ratsastavat hevosen, ettei se mene jumiin. Itse kuitenkin istuin persiilläni koko päivän koulutuksessa ja siitä se jumi varmaan tuli. Onneks se ei jäänyt päälle.

Mutta nyt Hyvää uutta vuotta 2009!